Takapenkkiläiset halusivat käydä ostamassa pehmusteita Street Glide'ien takapenkeille ja muutaman mutkan kautta löysimme Home Depotin.
Matka jatkui lähinnä Route 66:n 1926-40 -linjausta pitkin. Välillä emme ehkä olleet routella tai ehkä olimme.
Kiertelimme pikkukaupunkien keskustoja. Lopulta Carlinville oli niin hieno, että otimme torkut keskellä kylän keskusliikenneympyrää. Joskus voisi tulla Carlinvilleen viettämään pikkukaupunkikesäloman – sellaisen loman, jona ehtii huomaamaan paljonko laittaa maitoa kahviin tai onko naapurin koira ollut tavallista pidempään sisällä.
Tankkasimme vielä Phillips 66:lla ennen saapumistamme Eero Saarisen "Gateway to West" -kaarelle. Kaarella oli tapahtunut muutoksia. 2014 käyttämäämme parkkipaikkarakennusta ei enää ollut olemassa. Rantaan on rakennettu hieno rantabulevardi pyöräteineen.
Parkeerasimme pyörät tyhjälle tontille ja kävelimme uusia siltoja pitkin kaarelle. Kaaren alle oli tulossa nurmikko tai jotain. Kenties rakenteilla oli moottoritien ylittävä kansi, joka yhdistäisi Mississippin rannan, kaaren, puiston ja kaupungintalon?
Pettymykseksemme Kaaren hissit eli raitiovaunut olivat korjattavana, kenties uusittavana, eli huipulle ei ollut pääsyä. Ilma oli lämmennyt 28 asteesen ja hikoilimme ajovarusteissamme sen mukaisesti.
Palasimme pyörille ja ajoimme reilut 30 kilometriä hotellille, joka oli ihan vain kaupungin toisella laidalla.
Raikastuttuamme suihkuissa kävelimme läheiseen kauppakeskukseen, jossa erinomainen Trainwrek-ravintola syötti ja juotti meidät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti