Siirtymä

Amarillossa aamiaista riitti kaikille kunhan jaksoi odotella, että respa täydensi tarjoilua vähän kerrallaan. Suomalaiseen tyyliin olimme liikkeellä kymmenen minuuttia etuajassa.

Kävimme ostamassa 21 purkkia spraymaalia Wallmartista ja suuntasimme Cadillac Ranchille.

Ranchillä maalailimme Cadillacejä kukin omalla värillämme. Parikunnat maalailivat autojen katoille parisuhteentunnustuksiaan. Joku maalasi Suomen lipun ja minä suihkuttelin violettiä väriä kovassa tuulessa ilman sen kummempaa visiota.

Ranchiltä matka jatkui vielä lähes kolme sataa suoraa mailia kohti länttä. Suoraa ja leveää, välillä pienempää Route 66:tta valtatien vieressä ja joskus hiukan kauempanakin. Vanhoja hylättyjä kaupunkeja, bensa-asemia, motelleja.

Avarat maisemat rauhoittavat, jopa nukuttavat. Maisemat muuttuivat hissukseen.
Lopulta Albuquerquessa laskeuduimme vanhaa Route 66:tta läpi koko kaupungin. Route 66 oli myös remontissa läpi koko kaupungin. Eteneminen hidastui ja hidastui, kunnes vain kilometrin päässä hotellista se lähes pysähtyi.

Olimme hotellilla vanhan kaupungin kyljessä hyvissä ajoin. Kukin kävi paikallisessa viinakaupassa hakemassa täydennystä minibaareihin – useimmat moottoripyörällä ilman kypärää (se sattuu olemaan täällä luvallista, joten kukapa ei päätään vaarantaisi?).
Söimme meksikolaistyyppisen päivällisen vanhassa kaupungissa. Lämmin ja kaunis ilma houkutteli jatkamaan keskusteluja hotellin pihalla myöhään yöhön.