Ostin kuitenkin itselleni jäätelön, tuoremehun ja kokiksen. Respasta sai myös kahvia. Ja takaisin huoneeseen ja tietokoneelle.
Aamiaista oli kuitenkin myöhemmin ilmaantunut ja osa porukasta pääsi siitä osallisiksi. Osa oli mennyt keskustaan syömään. Joku taisi vielä nukkua.
Puoli yhdeltätoista lähdimme puolijoukkueella eli kymmenellä hengellä National Cowboy & Western Heritage -museoon. Kävelimme reippaasti kolme kilometriä kauniissa kirkkaassa säässä.
Ravintola oli kuitenkin kiinni, joten seuraava haaste oli keksiä miten pääsemme Bricktowniin eli Oklahoman somistettuun turistikeskustaan. Keksin Überin, mutta sillä saisin vain yhden auton. Onnistuimem tilamaan paikallisten avustama myös taksipakun.
Jari huomasi hukanneensa kameransa. Jari kävi toisella Überillä etsimässä museosta ja kiinni olleesta ravintolasta, mutta ei löytänyt. Kävelimme somassa jokivarressa ja söimme jäätelöä ja minä pyydystin pokemoneja. Sitten keksin soittaa ekalle Über-kuskille. Ja hän löysinkin autostaan Jarin kameran ja pian kamera oli Jarilla ja minä Überissä matkalla hotellille.
Hotellilla osa oli pyykkäämässä ja pyykkäämään aloin itsekin, mutta koneen vietyä rahani menin respaan valittamaan, mutta siellä olikin Tomppa, jolta oli kadonnut lompakko yön aikana. Hyvin ystävllisen respan kanssa tehtiin katoamisilmoitusta ja sitten respa antoi minulle uudet kolikot – kahdeksan varttidollaria – ja pesuaineet ja minä laitoin pyykkini toiseen koneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti