Stay America

Nukuin lähes ok. Iltapalaksi automaatista ostamani sipsit jäivät syömättä. Pepsistä kului yön aikana puolet. Menin nukkumaan kymmeneltä paikallista aikaa ja puoli viideltä aamulla ei uni enää oikein tahtonut maistua. Mahdollisesti yhdeksän tunnin aikaero tuli jo hoidettua kohtuullisesti?
Tein koneella hommia, kunnes koitti aamupalan aika. Tiedän, ettei amerikkalaisen ketjuhotellin aamiainen ole kummoinen, mutta tämä oli toiseksi huonoin.
Tarjolla oli kahta lajia kahvia, kuumaa vettä, kaurapuurohiutaleita, muffinseja ja patukaoita. Kalustuksena kaksi nahkaista nojatuolia, mutta ei ensimmäistäkään pöytää. Keräsin setin ja palasin huoneeseeni.

Myöhemmin hain lisää kahvia ja mukanani oli lista kysymyksiä. Ystävällinen respa vastasi kaikkiin kysymyksiini ja muutamat asiakkaatkin liittyivät neuvomaan. Amerikkalainen ystävällisyys ja avuliaisuus toi valoa ja toivoa, ehkä tämä ei niin hirveä hotelli olekaan?

Kävelin lounaalle ja SIM-korttia ostamaan muutaman kilometrin päähän. Kävelytiet puuttuivat alkumatkasta kokonaan. Käytin parkkipaikkoja ja nurmikkoa. Silti risteyksissä saattaa olla valot myös kävelijöille! Loppumatkasta toisella puolella tietä oli kävelytie, mutta risteyksissä taas saattoivat puuttua valot kävelijöille. Muita kävelijöitä ei kyllä näkynytkään.
Sain SIMmin, hiukan juotavaa erinomaisesta supermarketista ja vatsan täyteen. Keräsin myös parikymmentä pokemonia, mutta palloja ei ollut paljoakaan jaossa.
Varasin bussit tälle illalle, huomiselle ja perjantaille. Siinä menikin puhelimessa lähes kaksi tuntia. Perustin myös Über-tilin ja menin Überillä lentokentälle. Sujuva kokemus ja pientä lisää antaa kännykkä, jossa auto ja Überin ehdottama reitti näkyvät kaiken aikaa.
Olin kentällä hyvissä ajoin jo kuuden maissa. kone laskeutui aikataulussa puoli seitsemän. Porukkaa ei kuitenkaan tullut ulos. Bussikuski ja vuokraamo alkoivat hekin soitella minulle. Puheluiden ollessa kiivaimillaan joku tuli koputtelemaan minua olkapäälle. Olivat juuri jotenkin livahtaneet toisesta ovesta ulos tullista.
20 henkeä, 14 miestä ja kuusi naista täysissä moottoripyörätamineissa pelkillä käsimatkatavaroilla. On siinä voinut lentokoneessa olla ahdastakin – hieno suoritus.
Puhelin korvassani johdatan porukan bussiin ja yritän samalla vakuutella luuriin, että joo, ovat kaikki paikalla, joo näen bussin, joo olemme jo bussissa. Asiat tapahtuvat niin nopeasti, että luurin toisessa päässä ei oikein olla vakuuttuneita puheistani.

Porukka mahtui joten kuten hotellin aulaan. Rekisteröityminen meni nopeasti ja pian lähes kaikki olimmekin tallustelemassa märällä nurmikolla (koska kävelyteitä ei ole ja autot ajavat ihan kovaa) kohti Arena Sports Grilleä.

Vapaamuotoisen kilometrin siirtymän, siis tuhansien kilometrien siirtymän, kruunaavat oluet. Alaikäisen Jennankin saamme ujutettua sisään. Amerikassa anniskeluikä alkaa 21:stä.